*Maya-astrologia*
Maya-astrologiset tulkinnat perustuvat 20 aurinkosymbolin ja 13 soinnun muodostamaan matriisiin. Tämä järjestelmä tunnetaan mayojen pyhänä kalenterina, Tzolkinina, päivien lukuna. Tzolkin toimii yhteisenä nimittäjänä myös kaikille muille mayojen laskentajärjestelmille, joista käytetyin on kuukalenteri Tun-Uk: iin pohjautuva dreamspell sovellutus. Itse Tzolkin ei siis ole suoraan yhteydessä määrättyihin päivämääriin. Sen dynaaminen kierto on jatkuva ja ajaton, edustaen luonteeltaan olemassaolon aineetonta olemusta.
Kuukalenteri on puolestaan vastaavuussuhteessa nykyiseen gregoriaaniseen ajanlaskuun. Sen päätehtävänä on auttaa meitä tietoisemmin tahdistumaan koko olemuksellamme luonnollisempaan ja eheyttävämpään aikarytmiin, kuin mitä mekaaninen ja epäsäännöllisyyteen perustuva gregoriaaninen standardi kykenee tällä hetkellä tarjoamaan.
Planetaarisia vakioita seuraavana järjestelmänä kuukalenterilla on siis ajallinen ja aineellinen luonne, mutta Tzolkiniin kytkettynä yhdistyy myös sen aineettomaan, universaaliin aspektiin. Siten käsite aika saa vertikaalisen liikesuunnan horisontaalisen aikajanan rinnalle. Näin kuukalenteri antaa myös syntymäpäiville korrelaatiopisteet, jotka voidaan tulkita mayasymboliikan näkökulmasta. Uuden kultaisen aikakauden kynnyksellä tämä on yksi tie yhä syvällisempään itsetuntemukseen.
Muista, että olennaisinta ei ole se mitä teet, vaan se kuka olet!
Maya-astrologi Esa Hyppönen
Valkoinen Itsevallitseva Koira
Ajatuksia 2012-tietoisuudesta
(Esa Hyppönen; Ote 03/09 Kultaisen Pallon Koulussa pidetystä luennosta)
Ihmiselämän pysyvin olotila on muutos, vaikkemme sitä haluaisi aina myötää. On tietenkin aivan luonnollista tavoitella ja rakentaa elämään pysyviä ja vakaita arvotekijöitä, asioita ja suhteita. Näin varsinkin silloin, kun elämää tarkastellaan fyysisten realiteettien valossa. Tämän kaltainen elämän rakenteellinen vakaus ja turva, ei kuitenkaan aina yksin riitä takaamaan henkisen tai emotionaaliseen hyvinvoinnin mielekästä saavuttamista.
Olemme yksilöinä läpi käymässä suurimittaista olemuksellista muutosta, kukin omilla uniikeilla tavoillamme. Vaikka tiedostamme omat muutostarpeemme ja itsekehitykselle arvokkaimmat haasteet ympäriltämme, usein vieläpä hyvin selkeästi, käytämme silti suuren osan energiastamme kamppailuun erilaisia elonpiiristä esiin nousevia muutostarpeita vastaan. Varsinkin ne osat olemuksestamme, jotka erityisesti kaipaavat uutta päivitystä tai rytminvaihdosta, kamppailevat mielemme tantereella kaikkein ankarimmin muutos ajatuksia vastaan. Omalta mukavuusvyöhykkeeltä, saavutettujen etujen turvalliselta maaperältä, ei niin vaan olla valmiita astumaan uuteen ja tuntemattomaan, ennalta arvaamattomien ja riskialttiitten mahdollisuuksien pariin. Ei, vaikka sielun sopukoissa asiantilan tarpeen aistisikin.
Jos ensisijaisena tavoitteenamme on kuitenkin olla onnellinen ja tasapainoinen yksilö, ja miksi näin ei olisi, on meidän todella alettava esittää perustavia kysymyksiä itsellemme ja luotava vahvempaa siltaa olemuspuoliemme välille. Siksi tämä aika mittaa aitoa tahtotilaa, tarkoitushakuista halua tuntea tosiolemustamme. Nyt kysytään todellista luottamusta intuitioon ja korkeamman olemuksemme laajempiin näköaloihin.
Haluammeko siis muutosta parempaan? On varsin tavallista, että antaessamme lopulta perustavalle muutokselle mahdollisuuden tulla luoduksi, saamme huomata näiden muutosvoimien koputelleen olallemme jo kauan. Näiden potentiaalien läsnäoloa ei vain ole kyennyt tai halunnut nähdä realistisena mahdollisuutena. Muutoksiinhan yleensä suhtaudutaan tietyin varauksin. Muutos ei kuitenkaan aina automaattisesti tarkoita luopumista jostain muusta, vaikka jo pelkät välähdykset korkeamman minän tietoisuudesta saattavat hämmentää esim. eettis-moraaliset arvot uuteen näkövinkkeliin. Valaistumisen ja itsetuntemuksen tielle lähteminen ei kuitenkaan enää edellytä sulkeutumista luostariin, niin kuin ehkä joskus oli.
Olemme tässä hetkessä oppimassa ja muistamassa kuinka yhdistyä kokonaisiksi, emme repimässä itseämme osiin. Olemme herättämässä sitä yksilöllistä autonomiaa, itsehallintaamme, joka itse asiassa on meillä aina ollutkin. Sillä mitä yksilöllisemmäksi yksilö kasvaa, sitä yhteisöllisemmäksi kehittyy yhteiskunta. Ja mitä enemmän yhteisölliset yhteiskunnat ilmaisevat tuntojaan yhtenä ykseytyneenä sydämenä, sitä yksilöllisemmän soinnutuksen koko planetaarinen kokonaisuus muodostaa tässä kosmisessa viitekehyksessä, jossa olemme ottamassa oman yhä tiedostuneemman paikkamme universumin osana.
Kyseinen kehitystie kulkee aina yksilön oman tahdon vapauden ja itsemääräämisoikeuden mandaatilla. Totuus on siis tunnettava ja koettava omakohtaisesti. Sitä kukaan toinen ei voi ojentaa sinulle valmiina.
Ajasta ei siis mielenkiintoa ja haasteita puutu. Saamme kokea melko kummallista ajanjaksoa. Kaikki ympärillämme muuttuu äärettömän nopeasti verrattuna esim. aikaan vain 10–15 vuotta sitten. Tieteen ja tekniikan innovaatiot tuottavat uutta ja mullistavaa ihmisen arkeen sellaista tahtia, ettei varsinkaan ikääntyvä sukupolvi ole kyennyt sitä enää täysin omaksumaan. Itse aikakin tuntuu viilettävän nopeammin, pyrkien kuin salaa kiihdyttämään meitä entistä nopeampaan ja tehokkaampaan suorittamiseen.
Meidän kehomme ovat myös muutosprosessissa joka osaltaan johtuu juuri nopeutuneesta teknologiasta. Olemme jo aikaa sitten oppineet rakentamaan koneistamme nopeampia kuin itse olemme, tai paremminkin nopeampia kuin mitä mielemme tiedostama ajatus omasta nopeudestamme on.
Kehittyminen 1700-luvun puolenvälinen teollisesta vallankumouksesta tämän päivän mikroprosessorien ja suprajohteiden nopeuteen ja suorituskykyyn, on joka tapauksessa lähes käsittämätön. Solurakenne ja dna:mme sisäinen infrastruktuuri ei sellaisenaan pysy tässä vauhdissa mukana, varsinkaan jos nojaudumme tässä pelkästään alemman olemuksemme uskoon itsestämme.
Tuloksena on epätasapaino nopeutuneen ulkoisen maailman ja ihmisen sisäisen kokemuksen välillä erityisesti silloin, jos pyrimme vain roikkumaan tässä oravanpyörässä mukana. Näinhän ei tarvitse kuitenkaan olla. Sillä jos oravanpyörääkin tarkastelee lähemmin, saattaa tehdä mielenkiintoisen havainnon, ettei siinä ole lainkaan moottoria. Se pyörii vain jos pyörittäjä haluaa olla läsnä kyseisessä rakenteessa ja omaa riittävästi myös halua pyörittää ja pyöriä sen mukana.
Tila ja sen ymmärrettävä sisällöllinen laajuus määrittelevät aina sen kokonaisuuden ja maailmankuvan, jota havainnoija pitää todellisuutena tai elämää rajaavana kehyksenä. Tähän tila- aika sidokseen rakentuvat niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisestikin miellettävät lainalaisuudet ja toimintamallit. Tyypillinen mielenreaktio on myös se, ettei mielletyn elämää selittävän kokonaisuuden ulkopuolella voi olla mitään tavoiteltavaa tai meille sopivaa. Todellisuus on vain se minkä näet ja koet.
Kuitenkin se mielenteknologia jota olemme avaamassa jättää nopeudessaan tieteen saavutukset kauas taakseen. Ajatuksen voiman kanssa ei mekaaninen teknologia kykene kilpailemaan. Myytit alkavatkin ajassa murtua. Kun harhakuva itsen rajoittuneisuudesta avartuu ja mahdollistaa yhdenkin tietoisen ajatuksen esim. sellaisesta yksilön potentiaalista ja voimasta, jota on aiemmin kutsuttu paranormaaliksi, avautuu samalla mahdollisuus tilasidonnaisuuden ja ajan kokemuksen muutoksiin.
Yksi ensimmäisistä tiedostettavista muutoksista on kuitenkin juuri tämä havainto ja toteamus; minulla itsellä on kaikki mahdollisuudet muuttua ja muuttaa kokemustani maailmasta. Sitäkään ei kukaan toinen voi tehdä puolestani. Vaikka ympärillämme olisi oppaita ja saattajia ruuhkaksi asti, ovi on aina avattava henkilökohtaisesti.
Muutoksien läsnäolon tiedostaminen on itse asiassa suurimpia siunauksia, joita hyödyntämällä pystymme ottamaan aikakauden tarjoamat mahdollisuudet vastaan. Jo se että käännymme tietoisesti sisäänpäin rakentamaan eheyttä ja selkeämpää mielenkuvaa olemuskerroksiemme ykseydestä ja rakenteesta, on merkittävä avaus kultaisen ajan ilmentymille.
Miksi olen juuri täällä, tässä ajassa ja paikassa ja erityisesti juuri tässä olemuksessa, kehossa? Kyseistä ajatusta on syytä välillä pohtia ja nostaa tiedostamisen astetta ja näkökulmaa laajempaan perspektiiviin. Jotta tiedostaminen tulisi helpommin omaksuttavaksi ja käytännön elämää tukevaksi toiminnaksi, on myös tietoisuuden tasoa pyrittävä nostamaan. Tässä historiallinen näkökulma tuo oman nyanssinsa mukaan yksilöllisen mielen arvioitavaksi.
2012 on vuosiluku, joka on viimeisten vuosikymmenien aikana herättänyt mielenkiintoa erityisesti new-agelaisessa ajattelussa, mutta askel askeleelta enemmän myös tavallisen kaduntallaajankin mielessä. Syynä tähän on muinaisen maya-sivilisaation jättämät astrologiset ja aikaa koskevat tiedot ja erityisesti heidän kalenterijärjestelmiensä nollautuminen talvipäivänseisaukseen joulukuussa 2012.
Tuskin mikään muinaiskansa on käyttänyt niin paljon aikaa ja energiaa ajallisten laskentajärjestelmien kehittämiseen, kuin mitä mayat käyttivät. Erityisesti klassisen ajan mayoilla 300- 800 jKr. näyttää olleen erityinen inspiraatio viimeistellä ja tallentaa useamman sukupolvien aikana saatu tieto tulevaisuutta varten. Tuon tehtävän he suorittivatkin tunnollisesti. Vaikka mayojen runsas kirjallinen viisaus tuhottiin Espanjalaisten valloittajien ja katolisen kirkon toimesta systemaattisesti, on nykymayatietouden pohjana oleva perusinformaatio kirjaimellisesti kiveen kirjoitettua tietoa Jukatanialla vielä tälläkin hetkellä.
Oikeastaan mayojen monimuotoinen taide, matemaattinen kyvykkyys ja pyramideihin kulminoitunut rakennusarkkitehtuuri, loivat pohjan näiden uskomattoman tarkkojen havaintojen kirjaamiseen, joita he ympäristöstään tekivät. Tuo tieto käsitti mm. maan ja aurinkokunnan muiden planeettojen kiertorata kalibraatiot ja planeettasyklit, sekä niiden ajallisia korrelaatioita sovellettuna useisiin kalenterijärjestelmiin maan näkökulmasta katsottuna.
Mayoilla tiedetään olleen ainakin 17 ajanseuraamissovellutusta, joiden yhteisenä nimittäjänä toimii pyhänä kalenterina tunnettu Tzolkin, joka puolestaan ainoana kokoavana matriisina hakee korrelaationsa aurinkokunnan ulkopuolelta. On myös todennäköistä, ettei kaikkia laskentajärjestelmiä ole vielä löydetty tai saatu tulkittua oikealla tavalla.
Mutta mitä muuta mayoista oikeastaan tiedämme. Ensimmäisen kerran mayat tulivat omaan tajuntaani jo koulupoikana ala-asteen historiankirjan sivuilta. Tuolloin maya-intiaanit kuvattiin lyhyesti sotaisana ja keskenään eripuraisena kansana, joka oli ihastunut huumaavien kasvien viljelyyn ja suoritti massiivista ihmisuhrausta pitääkseen lukuisat jumalansa suopeina. Pyramidien rakennustaito ja heidän yhteiskuntajärjestelmän hierarkkinen toimivuus puolestaan kuitattiin parilla lauseella. Tietenkin tuo kuva on myöhemmin muuttunut, mutta yhä vieläkin heidät usein luokitellaan neoliittisenajan villikansaksi, kaikesta matemaattisesta ja astrologisesta tietämyksestään huolimatta.
On huomion arvoista, että mayat ottivat kaksikymmenjärjestelmään pohjautuvassa matematiikassaan nollan käyttöön paljon ennen eurooppalaisia. Kaksikymmenjärjestelmä toi huomattavia etuja mm. astrologisten mittausten tekemiseen. Esimerkiksi mayat määrittivät maan kiertoajan auringon ympäri tuhannesosadesimaalin tarkkuudella verrattuna nykyiseen määritykseen. Varsinkaan kun havainnoissa ei käytetty optisia apuvälineitä, ei tarkkuutta voi kuin ihmetellä. Myös nk. piste-viiva merkitsemistapa numeroinnissa toi joustavuutta suurienkin lukuarvojen laskentaan, rinnastettuna esimerkiksi Egyptiläisessä kulttuurissa käytettyihin laskentamallien symboleihin.
Jos taas ajattelemme sanaa tai käsitettä maya, avautuu siitäkin laajat näköalat. Hindufilosofiassa sen tiedetään tarkoittaneen maailman alkuperää ja illuusioiden maailmaa. Vanhassa sanskritin kielessä se on yhdistetty sanoihin äiti, ajatus, suuri, mitta tai magia. Egyptiläinen filosofia puolestaan yhdisti mayan universaaliin maailmanjärjestykseen. Lisäksi kuningas Tutakhamnonin aarrekammion päävartijan nimi oli maya. Joskin tässä lienee kysymyksessä allegorinen merkitys, jossa maya on lähinnä tarkoittanut harhakuvan luomista sille korkeammalle tiedolle, jota oli tarkoitettu faaraoiden ja vain valittujen ylimystöön ja pappisluokkaan kuuluvien käyttöön, ja jota ei missään olosuhteissa saanut paljastaa asiaan vihittyjen ulkopuolelle. Aarre tarkoitti siis ihmisen omaa henkistä kykyä ja luomisvoimaa.
Buddhan äidin nimi oli myös maya ja naisen nimenä se on varsin yleinen jo muuallakin kuin Latinalaisessa Amerikassa. Suomalaisittain sitä lähimpänä on Maija.
Seulasten eli Plejadien tähtiryhmän kirkkain aurinko on nimetty niin ikään mayaksi. Mayojen henkisenä kotina pidetään juuri seulasten aurinkojärjestelmää joka toimii myös meidän aurinkokuntamme gravitaatiollisena keskipisteenä. Sen kiertoon maaplaneetalta kuluu noin 26 000 vuotta ja yhden tällaisen kierroksen päätökseen olemme tulossa 2012 lopulla.
Ei siis ihme, että mayat ja heidän tietonsa on tullut niin kiinnostavaksi juuri nyt. Kysymys ei ole pelkästä sattumasta. 26 000 vuoden kierron päätökseen liittyy aina suuria muutoksia jotka johtuvat planetaarisella tasolla vanhojen energioiden pois vetämisestä ja uusien sisään sisääntulosta. Valta-osa näistä energioiden vaihdoksista on jo toteutunut, mutta niiden vaikutukset yksilöihin ja yhteiskuntaan ovat monimuotoisuudessaan niin laajoja, että ne ilmentyvät esiin pidemmällä aikajänteellä.
Ehkä selvimmin muutoksia voi tällä hetkellä aistia niinä mullistuksina, joita maailman raha- ja talouselämä kokonaisuudessaan on käynyt ja käy edelleenkin läpi. Etenkin sellaiset omaa etuaan ajaneet ryhmittymät, jotka ovat tietoisesti pyrkineet estämään taloudellisen hyvinvoinnin jakautumisen tasapuolisesti kaikille, joutuvat pian toteamaan olevansa pakotettuja muuttamaan tarkoitusperiään. Läpinäkyvyys on yksi uuden ajan toiminnan muoto, joka on leimaa antava piirre kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Me ihmiset, jotka olemme ajassa tapahtumien sisällä ja niiden polttopisteessä, on vaikea nähdä tämän hetken merkitystä evoluution laajemmasta näkökulmasta. Kuitenkin voidaan puhua tietoisuuden evoluutiosta, joka on tekemässä ihmisyksilön kautta todellista kvanttihyppyä.
Viimeistä edellisen 26 000 vuoden kehitysjakson päättyminen edusti ihmisen evoluutiossa (sellaisena kuin se on meille opetettu) Homo Sapiens (Neaderdalin ihminen) vaiheen päättymistä ja Homo Sapiens Sapiens (nyky-ihminen) vaiheen alkamista. On kuitenkin muistettava, että historiamme aikana on vallinnut myös rinnakkainen kehityssykli, joka paremmin tunnetaan Atlantislaisena sivilisaationa. Se ilmaisee laajemmin sitä näkymätöntä kulttuuria, joka tässä ajassa avautuu täydellisimmin sydämentietoisuuden varauksettomalla rakkaudella itseä ja kaikkiallista olevaisuutta kohtaan.
Tämä aika edustaa siis kahden erityyppisen kehityskaaren yhdentymistä, joka täydentyy yksilön yhdentyneessä kolminaisuudessa, itsensä tiedostavassa kolminaisessa olemuksessa. Näin ajatus, tunne ja fyysinen keho harmonisena ja tasaveroisena kokonaisuutena voi tehdä tietä Minä Olen läsnäololle, sekä sille korkeimmalle sielulliselle luomisvoimalle, joka haluaa ykseyshakuisuudessaan tuoda julki perimmäistä identiteettiämme.
On ilmeistä, että maya-sivilisaation tuotteliain ja intensiivisin kulta-aika oli galaktisesti informoitu. Mayojen tallentama ajallinen ja astrologinen tietopohja ei kuitenkaan ollut pelkästään kanavoitua tietoa. Myös korkeaa henkistä tietoutta jakaneiden fyysisten inkarnaatioiden tuoma vaikutus on ollut hyvin todennäköinen.
2012-tietoisuus, jonka ääriviivoja olen tässä kirjoituksessa hahmotellut, tarkoittaa myös kosmisten mayojen intelligenssin paluuta ihmiskunnan laajempaan tajuntaan. Vuosisatoja säilytetty tieto aktivoituu uudelleen mm. kaikkien niiden ihmisten mieliin, jotka ovat sisimmässään kantaneet muistoja aiemmista maya inkarnaatioistaan. Voisi sanoa, että tässäkin historia toistaa itseään. Myös tämä aika on erityisen informoitua, mutta pääsääntöisimmin kyseinen ohjaus tulee nyt esiin jokaisen yksilön oman persoonan kautta. Kanavana toimii tavallaan henkilökohtaisen yhteyden muodostuminen niihin aiemmin tiedostamattomiin puoliimme, jotka inspiroivat oivalluskykyä ja herkkyyttämme, kykyä vastaanottaa intuitiivista tietoa spontaanisti. 2012-tietoisuus, kultainen aika ja ylösnousemus aseman vakauttaminen, ovat itse asiassa synonyymeja sille yksilölliselle vastuunottamiselle, jossa asetamme persoonallisuutemme tiedostamamme korkeamman olemuksemme rakastavaan valoon.
On valitettavaa mutta samalla myös perin inhimillistä, että varsinkin populisoitunut yleinen keskustelu vuoden 2012 tapahtumista on keskittynyt pelkoon perustuviin lähtökohtiin. Se mitä emme tunne on omiaan herättämään pelkoja. Siksi ei ole ihme, että visiot ovat painottuneet negatiivisiin asioihin, kuten komeetan iskeytymiseen, luonnonmullistuksiin, ydinsotaan ja maailmanlopun ennustuksiin. Tosin tämä ei koske pelkästään mayojen tietoa, tulkinnat useimmista tunnetuista profetioista johtavat erilaisiin käsityksiin mittavista tuhoista.
2012-tietoisuus on kuitenkin jotain sellaista, mikä on ollut meille läsnä jo pidemmän aikaa. Kysymys on enemmän tajunnasta kuin fyysisestä aikaan sidotusta tapahtumasta. Se että odotamme jotain kaiken selittävää ja korjaavaa ihmettä tapahtuvaksi, ei todellakaan ole se parhain lähestymistapa aiheeseen. Merkittävä osa ihmiskunnasta on jo aikaa sitten omaksunut uuden, syväluotaavamman ja rakentavan ajattelutavan, auttaen siten myös muita kohottamaan tietoisuuttaan kohti 2012 jälkeisiä mahdollisuuksia.
Planeettamme on aikojen saatossa läpikäynyt suuren joukon erilaisia mullistuksia. On todennäköistä, että muutosprosessit tuovat jatkossakin niitä näköpiirimme, mutta keskeisin muutos tapahtuu ihmisyksilön sisällä. Tässä kysymys on usein hyvin pienistä, mutta sitäkin merkityksellisemmistä asioista, kuten siitä, miten hyväksymme itsemme ja kuinka viihdymme näissä kehoissamme. Eli osaammeko rakastaa itseämme, ajatuksiamme ja tunteitamme juuri sellaisina kuin ne nyt tunnistamme.
Parempia aikoja ei todellakaan tarvitse odottaa. Me voimme luoda ne. Sinä voit luoda ne tässä ja nyt!
Yksi perustavaa laatua oleva asia on myös jäänyt meiltä huomioimatta puhuttaessa mayojen kalenterijärjestelmistä ja ajan päättymisestä. Aivan kaikki mayojen laskentajärjestelmät eivät suinkaan pysähdy talvipäivän seisaukseen joulukuussa 2012. Esimerkiksi 260 yksikön Tzolkin on dynaamisesti etenevä jatkuva kiertoinen matriisi, joka ei ole sidoksissa mihinkään planetaarisen tapahtumaan tai hetkeen, kuten siihen kytketyt lukuisat sovellutukset ovat. Näistäkin mm. kuukalenterina tunnettu tun-uk vaihtaa energiaansa pohjoisella pallonpuoliskolla vasta 26.7.2013.
Mayojen kalentereiden yksi erityispiirre näyttääkin olevan eräänlainen lomittaisuus tai päällekkäisyys, joka erityisellä herkkyydellä nitoo ajanlaskumekanismit yhdeksi verkkomaiseksi kudokseksi. Aika, tila ja tietoisuus muodostavat niiden luonteen ja käyttövoiman.
Uusi sykli on siis alkamassa ja elämä jatkuu, koska jatkuvuus on elämän ja energian perusluonne. Eläköön elämä!
Tapahtumat ja kiinnekohdat ajassa ovat toimineet kuin askelmerkit ponnistukseen valmistautuvalle ihmiselle ja ihmiskunnalle. Olemme voineet ja voimme yhä niiden avulla rytmittää kehollisen olemuksemme täsmällisemmin niihin taajuuksiin, joiden avulla nostamme värähtelykykyämme ja sen tasoa siinä yksilöllisessä kasvussa, jota myös planetaarisena kokonaisuutena yhdessä teemme. Ei ole niinkään suurta merkitystä sillä, olemmeko alemmassa olemuksessa toimineet tässä tietoisesti tai tiedostamattomasti.
Kuitenkin, koettaessamme pitää tarkoitushakuisesti aistikenttämme mahdollisimman avoinna ja vastaanottavaisena, voimme parhaiten olla uuden kultaisen ajan tietoisia luojia, oman elämämme mayoja.
***
Sivujen historiaa
Nämä sivut pohjautuvat maya-astrologi Tapio Ruokorannan ylläpitämiin maya-sivuihin. Joitakin tekstiosioita lukuun ottamatta sivujen ulkoasu on säilytetty jokseenkin samankaltaisena.
Maya-astrologisiin tulkintoihin pyrin ajan kanssa tuomaan sen oman opitun ja koetun inspiraationi, minkä toistakymmentä vuotta jatkunut aihepiirin tutkimus on synnyttänyt.
Siis tervetuloa mayojen maailmaan!
Valkoinen Itsevallitseva Koira.
Design by Multimediastudio